Kehitetään: Resilienssi mahdollistaa vaikeuksista selviämisen
Kun pieni virus alkoi myllätä koko maailmaa runsas kaksi vuotta sitten, viimeistään silloin tuli tutuksi myös resilienssi-sana, kun uudenlaiset, kovin poikkeukselliset olosuhteet vaativat kaikilta joustavuutta, uusia ajatus- ja ratkaisumalleja sekä kykyä säilyttää toiveikkuutta. Resilienssille ei löydy vain yhtä kuvaavaa suomenkielistä sanaa, joten se on vakiintunut sellaisenaan käyttöön myös meillä. Mitä resilienssi sitten oikein on?
Sinnikkyyttä, sisukkuutta ja myös luopumista
Resilienssi mielletään usein sinnikkyydeksi ja sisukkaaksi tekemiseksi. Se kuvaa sitkeyttä, jaksamista, myönteisyyttä, tulevaisuudenuskoa ja kykyä hoksata omia vaikutusmahdollisuuksia myös vastoinkäymisissä ja haastavissa tilanteissa. Se on monesti tavoitteellista taistelua vaikeuksien kautta voittoon. On kuitenkin yksi näkökulma, joka resilienssistä usein jää liian vähälle huomiolle: se on myös viisasta luopumista.
Ymmärrämme luopumisen helposti luovuttamiseksi, hanskojen heittämiseksi tiskiin. Siitä ei kuitenkaan ole kyse. Luopuminen on harkittua ja hallittua päätöksentekoa, joka perustuu tietoon ja kokemukseen. Luopuminen perustuu siis arviointiin, asian työstämiseen, se on tietoisesti valittu ratkaisu. Kun oma riittävä arviointi näyttää siltä, ettei tämä tie johda enää eteenpäin, on siinä tilanteessa viisainta etsiä toinen tapa tai reitti. Korona-aikana tämän asian edessä ovat monet yrittäjätkin olleet, ja luopumisen seurauksena on esimerkiksi karsittu liiketoiminnan rönsyjä ja keskitytty aiempaa enemmän olennaiseen tai kehitetty jotain täysin uutta.
Sekä yksilön että ryhmän ominaisuus
Yksilötasolla resilienssi koostuu siis useista psyykkisistä ominaisuuksista, joissa erityisesti vuorovaikutus- ja tunnetaidot korostuvat. Tällaisia ominaisuuksia ovat muun muassa realistinen optimismi, kyky rajata, kyky säädellä tunteitaan haastavissa tilanteissa, empaattisuus sekä uteliaisuus ja rohkeus uusille asioille. Myös arjen hallinnan taidot ja huolehtiminen itsestä – kuten riittävä lepo, liikunta ja virkistys – tukevat yksilön resilienssiä.
Resilienssi ei kuitenkaan rakennu pelkästään yksilön omiin voimavaroihin, ja se ei ole pelkkää yksin selviämistä. Siihen liittyy vahvasti myös avun pyytäminen ja kyky sen vastaanottamiseen. Apua voi saada läheisiltä, omista verkostoista tai myös yhteiskunnalta. Ryhmä ja yhteiskunta voivat siis rakenteillaan suojata yksilöä erilaisissa haastavissa tilanteissa ja tukea näin ollen yksilön resilienssiä. Luottamus, vastavuoroisuus ja keskinäinen tuki eli epäviralliset sosiaaliset suhteet ovat yhteisön – kuten esimerkiksi yrittäjien – parhaita voimavaroja haasteellisissa tilanteissa.
Resilienssi myös kehittyy
Resilienssissä on mukana aina myös kehittymisen näkökulma: mitä on opittu aiemmasta, jotta ei mentäisi samaan ansaan uudelleen. Myös ryhmällä on kykyä oppia kokemuksesta ja muovata tulevaa toimintaansa sopeuttaen ja ennakoiden vastaavia tilanteita. Nyt, kun jälleen käsissämme on uusi kriisi – Ukrainan sota – voikin miettiä sekä yksilö- että yhteisötasolla, miten voimme hyödyntää tässä tilanteessa niitä selviytymiskeinoja, joita olemme oppineet korona-aikana.
Satakunnan ammattikorkeakoulussa on parhaillaan käynnissä Euroopan sosiaalirahaston rahoittama RestarT-hanke, jossa keskitytään Satakunnan matkailualan pienten ja mikroyritysten resilienssin kehittämiseen. Keinoina resilienssin kehittämisessä on koulutus, ohjaus sekä vertaisoppiminen. Hankkeessa toteutetaan muun muassa yrittäjien ryhmämuotoista työnohjausta, joka on yksi tapa pitää yllä omaa hyvinvointiaan sekä jaksamistaan ja myös vahvistaa yrittäjän resilienssiä. RestarT-hanke jatkuu vuoden 2023 huhtikuun loppuun.
Resilienssi ei siis ole pysyvä yksilön tai ryhmän ominaisuus, vaan sitä on mahdollista vahvistaa läpi elämän. Tärkeää siinä on tulevaisuuteen suuntaaminen ja toivon ylläpito. Selviäminen erilaisista tilanteista pohjaa aina jonkinlaiseen toivoon ja sitä kautta tulevaisuuteen näkemiseen. Yksilön tai yhteisön resilienssi ei poista tuskaa tai surua, vaan se on kykyä päästä eteenpäin vaikeuksien kanssa ja niistä huolimatta. Vaikeudet siis kuuluvat elämään, ja resilienssi on kykyä kohdata niitä ja selvitä niiden kanssa.
Tiesitkö tämän?
- Resilienssi on psyykkistä palautumiskykyä.
- Ihminen tarvitsee sitä kaikissa elämän muutostilanteissa, sekä kielteisissä että myönteisissä.
- Resilienssiin vaikuttavat geenit, ympäristö ja persoonallisuus.
- Resilienssi ei ole pysyvä ominaisuus. Se muokkautuu, kehittyy ja karttuu. Sitä on mahdollista vahvistaa.
Tekstin lähteenä on käytetty Krisse Lipposen Resilienssi arjessa -teosta ja Soili Poijulan Resilienssi, Muutosten kohtaamisen taito -teosta.
